Ei jaksaisi millään kertoa mitään yksityiskohtia, mutta ajattelin nyt tääl ilmoittaa tästä koska tää tietää hiljaisuutta täällä blogissa. Nimittäin Elsan toinen polvi alkoi taas luksoitumaan ja se piti uudestaan leikata. Vissiin löystynyt ne kiinnikkeet koska Elsa on kasvanut sen ekan leikkauksen jälkeen.
Fysioterapeutti tämän luksoitumisen huomasi ja kyllä tunteet nousi pintaan. Piti ekaa kertaa kunnolla miettiä annetaanko Elsalle vielä mahdollisuus vai pitääkö se lopettaa koska ei ole mitään takeita tuleeko toi polvi kuntoon vaikka se leikattais uudelleen. Ortopedi kuitenkin kertoi että on hyvät ennusteet ton polven kanssa ja leikkauksestaki maksettiin vain materiaalikustannukset joten päätettiin sitten vielä yrittää.
Tiistaina Elsa meni taas leikkauspöydälle ja on tää aika mennyt onneksi pikkasen paremmin mitä silloin ekan leikkauksen jälkeen. Ollaan nyt voitu pitää sitä siten ettei tota kauluria ole tarvittu kuin öisin. Onneksi mulla on töistä viikonloppuvuoro niin pystyn olemaan tämän loppuviikon kotona Elsan kanssa. Ei sitä oikein yksin viitti jättää työpäivän ajaksi.
Toivottavasti tää nyt tulisi kuntoon. Ainakin meillä on sen fyssarin ohjeet ja mennään sinne sitten tikkien poiston jälkeen. Pääsee Elsa vesijuoksemaan taas.:)
Että tällaista nyt.
Lapaset etenee. Teen nyt molempia lapasia yhtä aikaa ettei tule sitä ongelmaa ettei jaksa aloittaa toista.:D Tulee jotain omia muutoksia noihin niin siksiki parempi tehdä molempia samaan aikaan ettei tarvi uudestaan miettiä et mitä muutoksia sitä tekikään siihen ekaan.
Voi kurja, on tosi riipaisevaa tehdä noita päätöksiä ja vaikka ystävä on rakas, joskus se rahakin vaikuttaa päätökseen isosti. Tsemppiä paranemiseen.
VastaaPoistaKyllähän se rahakin päätökseen vaikuttaa vaikka enemmän tietenkin mietti et miten Elsa jaksaa ja tuleeko se edes kuntoon. Onhan tää syksy ja talvi kyl ollut aikamoista noiden jalkojen kans, tuntuu ettei tähän syksyyn ja talveen ole muuta edes mahtunut.:/ Hirveetä ku joutuu miettimään noin isoja asioita ja toinen on vasta pentu.:(
PoistaVoi kurjuuden kurjuus! :( Teillä on kyllä käynyt huono tuuri Elsan polvien kanssa. Oliko vanhempien polvia kuvattu? Minä kyllä tsemppaan kovasti jatkamaan kuntouttamista ja jumppaohjeita! Voi olla, että vuoden päästä teillä on terve koira joita ei polven juuri haittaa, ja sillon voi hyvillä mielillä miettiä, että onneksi yritettiin. Meillä oli Minskin kanssa vähän samanlaisia pohdintoja viime kesänä, mutta nyt muori on NIIN pirteä ja iloinen lääkityksen kanssa, että luojan kiitos ei menty tekemään mitään pikaisia päätöksiä vaikka mieli oli kaikilla matalalla. Ja pahinta oli katsoa sitä pientä koirareppanaa, joka vaikutti tosiaan kipeältä. Mutta nyt on kaikki hyvin! Rapsutuksia ja aivojumppaa nyt Elsalle, että jaksaa ottaa iisisti!
VastaaPoistaEn tiedä Elsan vanhempien polvista, ei ainakaan Kennelliittoon asti ole polvitietoja laittaneet. Tuo polvihommahan ei kuulu bretonien PEVISA:an joten niitä ei sitten pahemmin tutkita ellei oireile. Patella luksaatiohan voi pompata muutaman sukupolven yliki oireettomana joten ei sitä tiedä kuinka kaukaa toi sitten on kulkeutunut Elsalle. No eipä se pohtiminen tätä tilannetta miksikään muuta.:/
PoistaToivottavasti toi tosta kuntoutuu, ainaki se fyssari sano et tosi hyvin ne kuntoutuu. Jotkut vissii harrastaa agilityäkin leikattujen kanssa eikä ne oireile. Me ei kyllä silti agia aleta harrastamaan koska riittää onneksi muutaki mielenkiintoista harrastettavaa. Toko ja rally-toko nyt ainaki kiinnostais kovasti niin ei niiden lisäksi varmaan edes muuta ehdikkää.:D
Onneksi me päätettiin nyt yrittää viel koska jos ei oltais niin varmaan pitkään miettis et mitä jos siitä olisiki tullut kelpo koira. Multa on jotenki mennyt ohi että mikä sillä Minskillä siinä jalassa oli? Muistan että sillä oli sitä jalkavaivaa silloin kesällä.
Eikä, voi Elsaa :'(
VastaaPoistaRaukalla on kyllä niin paskaa tuuria.:(
PoistaVoi ei! Paljon parantavia rapsutuksia Elsalle. Kurja juttu kun on vielä niin nuorikin.. :/ Pitää vaan toivoa parasta.
VastaaPoistaMeillä ei onneksi ole noin vakavaa, mutta Rilla on aloittanut ontumisen uudestaan. :( Ja vieläkään ei tiedetä syytä, varmaan pakko lähtee niihin magneettikuvauksiin.
- Milena
Hyvin Elsa on nyt lähtenyt toipumaan.:) Pääkoppa on jo "ennallaan" ja tekee mieli kokoajan puuhastella. Leikattua jalkaaki käyttää jo tosi hyvin, pelkäsin et se pomppii kolmella jalalla menemään, mutta alkoi melkein heti käyttämään kävellessä sitä ja nyt jo ravaakin sillä.:) Olen nyt aika toiveikas Elsan suhteen, mutta tietty aika näyttää ja voihan sitä takapakkia aina tulla.
PoistaVoi itku tuota Rillaa.:( Miksei sitä jo saada selville mikä sitä vaivaa? Tehän ootte sitä kuitenkin käyttäneet jo useamman kerran lääkärillä? Varmaan hirveetä kun ei yhtään tiedä mistä se voisi johtua.:/ Oletko kysellyt et onko sen sukulaisilla jotain samaa vaivaa ollut?
Oi, hienoa! Toivottavasti kaikki sujuu tällä kertaa hyvin. :)
PoistaJep niin ollaan käyty, varmaan helmikuun alussa pitää taas uudestaan käydä. Niin vaan toivoisin ettei mitään vakavaa, jos se vaan olisi joku lihasrevähdys tai se pehmytkudosvamma. Ei ainakaan näillä Suomessa olevilla sisaruksilla ei ole samoja vaivoja ollut. Eniten tässä häiritsee tämä epätietoisuus. :/
Sattumalta eksyin tätä blogia lueskelemaan ja pakkohan tässä nyt on kertoa oma tarina. Eli meillä 6-vuotias Kaapo-Mopsi, jonka vasemmassa takajalassa todettiin patella luksaatio 1.5 vuotta sitten kun huomasin, että koira ei varannut jalalle ollenkaan paikoillaan seistessä; jalka vain roikkui :/ Jalka leikattiin ensimmäisen kerran Syksyllä 2010. Maaliskuussa 2011 muutimme uuteen asuntoon ja kaapo liukastui laminaattilattialla ja alkoi linkuttaa jalkaansa. Kävimme lääkärissä ja kaikki näytti kuitenkin olevan kohillaan. Jalka ei kuitenkaan parantunut ja Ortopedi suositteli jalan kirurgista korjausleikkausta. Leikkaus suoritettiin ja samalla jalasta löytyi ristisidevamma, joka myös korjattiin. 2 kuukauden sairasloma meni ja kaikki näytti erinomaiselta, mutta sitten jalkaan tuli märkivä paise ja taas lähdettiin lääkäriin....Langat joilla ristiside oli korjattu oli poistettava kirurgisesti, koska oli syntynyt hylkimisreaktio. Ja ongelmahan oli se, että täytyi toivoa, että kudokset ovat itse muodostaneet vankat rakenteet joilla ristiside pysyy kasassa. Lääkärikin sanoi, että ei pysty mitään lupaamaan, koska kyseessä on kaapo, joka siis aivan yli aktiivinen riehuja. Nyt ollaan yritetty tehdä pitkiä lenkkejä, jotta lihakset saataisiin takaisin, mutta jalka on edelleenkin kipeä ja kipeytyy vaan viikko viikolta enemmän. Itse epäilen, että ristiside ei ole pysynyt kasassa. Nyt edessä on vaikeita päätöksiä. Takana siis jo kaksi 900 euron leikkausta ja yksi 400 euron leikkaus. Meille on myös tulossa perheenlisäystä maaliskuussa, joten varallisuus ja aika ei riitä neljänteen leikkaukseen :( On myös täytynyt miettiä, että kerta jalka ei näilläkään kolmella kerralla ole tullut kuntoon kaapon vilkkaan luonteen takia niin tuskiin tulee vastaisuudessakaan. Ajatus lopettamisesta kuulostaa aivan kauhealta, mutta onko tässä enään vaihtoehtoja? :/ Tälläinen tarina meillä!
VastaaPoista-Suvi-
Voi surku miten pientä koiraa on koeteltu.:( Aivan kauheeta oli lukea tarina Kaaposta.:( Varmaan hirveetä arvuutella että tuleeko se kuntoon vai ei (taidan tietää tunteen koska on samoja huolia Elsan suhteen) ja missä ajassa se pitäisi kuntoutua jos se kuntoutuu. Sitä ei haluaisi toisen kärsivän, mutta sitten miettii et luovuttaako liian nopeasti jos sen menee päästämään kivuistaan..:( Paljon voimia sinne! Kauheen raskasta se on kun pitää miettiä noin ratkaisevia asioita.:(
PoistaNiin ja pahinta tietenkin on se, että en tiedä miten paljon kipuja kaapo oikeasti tuntee; onko se vain lievää kolotusta ja vai onko kipu sietämätöntä. Kaapolla kuitenkin pitkävaikutteinen kipulääke käytössä nyt mutta silti linkuttaa :( Ensi viikolla pitänee soittaa lääkärille ja varata aika...Ja todellakin sitä miettii, että onko antanut kaikkensa. Itse olen jo yrittänyt henkisesti kamppailla tuon lopettamisen suhteen siinä mielessä, että miten ikinä pystyn katsomaan vierestä kun pikkuinen nukahtaa ikiuneen. Ajatteleeko sitä lopunelämää, että olisi pitänyt vielä yrittää ja jos jos jos? Ja joka aamu katson jääkaapin ovessa olevaa kirjoitusta: Koiran kymmenen pyyntöä ihmiselle ja siitä viimeistä kohtaa: Rakas isäntäni, kulje jokainen matka kanssani. Ja kun aika koittaa, seisothan rinnallani. Elä koskaan sano: "En voi sellaista nähdä" tai " se on tapahduttava poissaollessani". Minulle kaikki on helpompaa kanssasi- myös viimeinen matkani.
PoistaVoi ei.:( Olen kirjottanut tähän lauseita, mutta en vaan löydä oikeita sanoja.:( Ei osaa mitään sanoa vaikka haluaisi sanoa jotain. Varmasti olette miettinyt tuota päätöstä monelta kannalta ja uskoisin että osaatte tehdä juuri sen oikean ratkaisun. Tottakai sitä miettii tunteella ettei pysty luopumaan rakkaasta, hirveetä kun pitää miettiä toisen puolesta saako se elää vai ei.:( Kuitenkin pitää muistaa ajatella sitä mikä Kaapolle on paras ratkaisu. Paljon voimia teille!
Poista